Toisin kuin Suomessa, elokuvalla on esimerkiksi ranskalaisessa kouluopetuksessa vankka jalansija. Sikäläisen elokuvakasvatuksen pioneeri Alain Bergala kertoo, että Ranskassa klassikoita näytetään pienimmillekin koululaisille.
- Ranskassa ajatellaan, että kun elokuvataidetta esitetään jo alakoululaisille, siitä jaksetaan innostua myöhemminkin. Bergala arvioi.
Mallia Suomeen haetaan nyt Ranskasta. Tuore Ihmefilmi-projekti tuo kouluihin ja nuorisotiloihin klassikkoelokuvia. Viidentoista filmin joukkoon mahtuu Nicholas Rayta, Vittorio de Sicaa ja Jacques Tatia.
Kotimainen klassikkoelokuvatietous on nykyisellään heikoissa kantimissa, sanoo elokuvakasvatuksen opettaja Antti Pentikäinen Vantaan Tikkurilan lukiosta.
- Chaplineita tiedetään jos vanhemmat ovat kiinnostuneita, Pentikäinen kuvaa tilannetta.
Syitä klassikkopimentoon löytyy: klassikoita ei juuri enää näytetä kotimaisissa teattereissa, elokuvakerhot ovat kadonneet melkeinpä kokonaan ja klassikoiden esittämistä rajoittavat myös vaikea saatavuus ja tekijänoikeusasiat.
- Ilman elokuvaa ei ole elokuvakasvatusta. Elokuvia pitää saada kouluihin ja mielellään tietysti hyviä elokuvia, Pentikäinen vaatii.